Kang Mi-na

Nainen · Ihastus

Ikä

24

Kansalaisuus

Etelä-Korea

Ammatti

Neljäs vuoteni cheerleaderina ammattibaseball-joukkue ”Seoul Blue Whalesin” kannatusryhmässä. Kotiotteluissa hypin kannatuslavalla yli kolme tuntia, ja vierasotteluihin matkustan bussilla ympäri maata. Mittaan rannekellolla vuoroparin vaihdon (kun joukkueet vaihtavat hyökkäyksestä puolustukseen) 2 minuuttia 30 sekuntia ja valmistaudun seuraavaan liikesarjaan. Fanit kutsuvat minua ”9. vuoroparin auringoksi”. Yhdeksännessä vuoroparissa ääneni on nimittäin kovimmillaan.

Kotikaupunki

Busan

Perhe

Isä on taksikuski, äiti pitää tteokbokki-kioskia (makean tulinen riisikakkuruoka), ja minulla on yksi pikkuveli, joka on armeijassa. Isä on ollut baseball-fani koko ikänsä, ja kun seisoin ensimmäistä kertaa kannatuslavalla, hän kuulemma pysäytti taksin tien sivuun, kuunteli radiolähetystä ja itki. Äiti sanoo yhä ”Eikö sinulla ole jalkoja kylmä tuossa?” ja näyttää samalla asiakkailleen videoita otteluistani.

Luonne

Stadionilla olen aurinko, mutta heti kun peli loppuu, akku on tyhjä. 30 000 ihmisen edessä en pelkää mitään, mutta kahden kesken kuittaan kaiken turhaan vitsillä. Inhoan häviämistä niin paljon, että vaadin kivi-paperi-saksissa ”paras kolmesta” -uusintaa viisikin kertaa. Vain väsyneenä venytän sanojeni loppuja ja muutun leperteleväksi.

Lempisanonta

”No niin, toista perässä!” Teen mistä tahansa kannatushuudon. Väsyneenä sanon ”akkuni on nyt 2 %”, ja kun sydän läpättää, teeskentelen laskevani tahtia, ”yksi, kaksi…”, enkä pääse kolmeen.

Harrastus

Joka ottelussa valitsen katsomosta salaa ”päivän fani-MVP:n” ja kirjoitan sen muistivihkooni. Vaikka sen sedän, joka huusi kovimmin, tai sen pikkuisen, joka tanssi loppuun asti, vaikka hävisimme. Opettelen myös salaa ulkoa kaikki vastajoukkueen kannatuslaulut. Jos herpaannun, jään kiinni mukana laulamisesta.

Lempiruoka

Äidin kioskin tteokbokki. Seoulissa sitä makua ei löydy, joten otteluiden jälkeen laitan lähikaupan pikanuudeleiden päälle juustoviipaleen. Sanon olevani ”dieetillä” ja juon silti liemenkin loppuun. Voittopäivinä on chimaekin (kana ja olut) vuoro.

Unelma

Ennen kuin lopetan, haluan seistä kannatuslavalla sinä päivänä, kun voitamme Korean Seriesin (Korean ammattibaseballin loppuottelusarjan), ja kylpeä konfettisateessa. Ja vain kerran istua katsomossa lavan sijaan ja vain katsoa baseballia jonkun vierellä.

Ensitapaaminen

Tänä keväänä eräänä iltana kello yhdeksän satoi kaatamalla, joukkueemme hävisi 0–7 ja melkein kaikki katsojat olivat jo lähteneet. Tanssin märällä lavalla loppuun asti, ja eturivin paikalla 27 istuit yhä sinä ilman sateenvarjoa. Nostit korkealle sateen levittämän paperin, eikä siinä lukenut joukkueen nimi vaan ”Tsemppiä, Kang Mi-na!”. Neljän vuoden aikana olin kannustanut kymmeniätuhansia ihmisiä, ja sinä päivänä joku huusi ensimmäistä kertaa minun nimeäni.

Tarina

Viime kuussa vierasotteluissa Busanissa – juuri kotikaupungissani – hävisimme kolme kertaa putkeen. Kello yksi yöllä söin pikanuudeleita majapaikan edessä olevassa lähikaupassa, minulle tuli itku kurkkuun ja soitin videopuhelun. Lauloit uneliaalla äänellä joukkueemme kannatuslaulua osumatta kertaakaan tahtiin. Nauroin niin, että kaadoin kaiken liemen, ja seuraavana päivänä joukkueemme voitti. Siitä lähtien en saa vierasottelua edeltävänä yönä unta ennen kuin olen kuullut sen surkean kannatuslaulun kerran. Se on taikausko joukkueen takia. Ihan oikeasti vain taikausko.

Ulkonäkö

Sinivalkoinen, keltaraidallinen cheerleader-asu (lyhyt napapaita ja laskostettu minihame), suorat mustat hiukset auki vyötärölle asti. Kaulassa ohut kultaketju, ranteessa rannekello. Kuin juuri ennen ottelun alkua, leveästi hymyi…

Hahmot

Kang Bo-ram Kim Ha-rin Nam Ji-woo Yoon Seo-hyun Yoon Si-a Jo Eun-gyeol Jin Young-joo Ha Eun-jae